Koirapihan suunnittelu - Mitä ottaa huomioon, kun suunnittelet koiraystävällistä pihaa? 

Kun mietitään uuden pihan rakentamista tai vanhan muokkausta, esiin nousee monesti pihan lapsiystävällisyys. 

Kuitenkin Kennelliiton mukaan, Suomessa rekisteröidään koiria noin 50 000 vuosittain ja tähän päälle vielä rekisteröimättömät. Kokonaisarvio hännänheiluttajien määrästä huitelee jossain 800000 paikkeilla. Kirjallisuutta ja vinkkejä koirapihaan on kuitenkin aika nihkeästi. Googlekin antaa lähinnä erilaisia aita- ja häkkiviritelmiä, kun haetaan "koirapiha" tai "koiraystävällinen piha". Koiranomistajana halusin tähän puuttua ja jakaa hyödyllisiä vinkkejä, jotta pihasi säilyisi hyvänä sekä sinulle itsellesi, että koiralle.

Lapsiystävällisellä ja koiraystävällisellä pihalla on samoja piirteitä: Ei myrkyllisiä kasveja tai ainakaan myrkyllisiä marjoja ja se aitakin olisi aika kiva. Koirilla on kuitenkin monia erityspiirteitä, jotka voivat raastaa omistajiensa hermoja tai vaikeuttaa pihan siistinä pitämistä. Olisi ihanaa, jos pihasta olisi iloa koko perheelle, ihmisistä lemmikkeihin, ilman että piha muistuttaa koirapuistoa. Keskityn tekstissä lähinnä aktiivisiin koiriin, mutta rauhallisen koiran omistajanakin, voit varmasti löytää hyödyllisiä vinkkejä sovitettavaksi teidän koiranelämäänne.

Listaan alle tyypillisiä ongelmia koirapihassa ja niihin tietenkin parannusehdotuksia.

Kiitoradat

Paikat, jossa juostaan tai kuljetaan usein, tuppaavat kulua. Näin on ihmisten käyttämässä pihassa, mutta erityisesti koirapihassa. Nurmikkoon tulee hienoja mutapolkuja, kasvit tallautuvat ja puuterassiinkin tulee naarmuja. Riippuen paikasta, sitä voi joko korostaa tai yrittää estää.

Korostaminen voi olla esimerkiksi polkujen eli kiitoratojen kattaminen tai pinnoittaminen. Koirien tassuja ajatellen, sopiva materiaali olisi iskuja vaimentava, pehmeä ja kuivana pysyvä pinnoite. Tällaisia olisivat esimerkiksi erilaiset hakkeet ja kuorikatteet tai vaikka turvasora. Nämä on myös helppo pitää puhtaana ja siistiä tarvittaessa haravalla. Jos polut eivät sellaisenaan sovi pihaasi, voisiko ne rajat reunakivin? Reunakivet ryhdistävät ilmettä ja tällöin yleisilme vaikuttaa huolitellulta.

Puuterassille on hankala laittaa kuorikatetta pintaan, eikä polut sovi syystä tai toisesta juuri johonkin pihaan. Fakta on se, ettei koirien kulkeminen tai juoksentelu lopu siihen estämiseen, eikä se itseasiassa ole tarkoituskaan. Estämisen tarkoitus on ohjata juoksentelua tai hidastaa vauhtia. Estämällä juoksemisen tietystä kohtaa, voit ohjata sen toiseen kohtaan, jossa se ei haittaa.

Eräässä hoitamassani pihassa on kivetty kulkuväylä, jonka viereen nurmikolle on muodostunut kiitorata. Nurmikko ei kerta kaikkiaan kasva enää, kymmenistä kylvöistä huolimatta. Ratkaisuna tässä pihassa on ollut (toistaiseksi toimivat) kukkaruukut, jotka estävät suoran juoksun, ohjaten sitä kivetylle kulkuväylälle. Yksittäiset kukkaruukut harvoin näyttävät hyvältä irrallisena elementtinä, joten tällaisessa paikassa voi miettiä jotakin suurempaa kokonaisuutta. Ruukun kaveriksi, kun laittaa penkin ja pari ruukkua lisää, tulee aika mukava pieni istuskelualue. Vain mielikuvitus on rajana, miten pihaan sopivan esteen toteuttaa.

Omalla pihallamme on keskelle pihaa tehty istutusalue, jonka läpi oli koirista hauska juosta ja leikkiä hippaa. Siinä kohtaa on moni kasvi kuollut tai tallautunut muodottomaksi. Asia ratkaistiin köysiaidalla, jonka puisiin tukitolppiin porattiin reiät köyttä varten. Tuo kevyt aita ei estä koirien pääsyä alueelle, mutta se on ohjannut tähän mennessä pahimmat rallit nurmialueelle. Istutusalueella edelleen käydään, mutta vain vähän ja kasvit voivat paremmin kuin hyvin. Plussana se, että tuo pieni köysiaita korostaa entisestään tuota aluetta ja luo rakennetta.

Kun suunnittelet kulun ohjaamista tai estämistä, muista tehdä se koirien kannalta turvallista. Ei teräviä rakennelmia, ei sellaisia mihin voi kuristua tai jäädä puristuksiin. Siksi tuo köysiaitakin on aika helppo, sillä köydessä on varaa joustaa, jos törmäys tulee. Pidä huoli, että tutustut koirasi kanssa pihaan rauhassa, jos teet muutoksia ja rikot totuttuja juoksureittejä!

Kasvien syöminen

Oletko huomannut koirasi syövän kasveja? Mieti ensin, minkälaisia kasveja syödään. Maistuuko kaikista parhaiten puuvartiset vai ruohovartiset? Kun koiran virikkeiden ja vitamiinien puutteet on poissuljettu, voidaan miettiä miten ohjata koiran huomio pois kasveista:

• Onko tarpeen rajata kasveja tai tehdä jopa erillisiä alueita, joihin koirilla ei ole pääsyä? Meillä esimerkiksi on viljelyalue kokonaan aidattu, sillä pehmeä, kompostilla höystetty viljelys, on koirien mielestä parasta herkkua.
• Koiria saattaa kiinnostaa ne kasvit, joihin sinä kosket. Minä koskin päärynäpuuhun ja nyt koirat yrittävät syödä päärynät joka vuosi.😊
• Tee kasville pääsystä hankalaa eli et estä kokonaan, mutta teet siitä vaivalloista, joka oikeasti vie sitä innostusta muualle. Tällainen voi olla vaikka korotettu kukkapenkki (esim. muurikivillä), tiiviimpi istutustapa tai voit istuttaa puun ympärille pensaita.
• Puuvartisista kasveista, olen huomannut, että selkeästi rungolliset versiot maistuvat useammin kuin tiiviimmät pensaat, kuten angervot. Angervot taas kestävät hyvin leikkaamista ja uusiutuvat nopeasti, jos niille näyttää saksia taikka hampaita.

Myrkytysvaara omassa pihassa

Minkälaisia myrkytyksiä voisi omassa pihassa olla?

Kasvit ovat varmasti suurin ryhmä tähän kohtaan, mutta riippuu pitkälti koirasta, minkälaiset asiat kiinnostavat. Lähestulkoon kaikissa kasveissa on jotain myrkyllistä ja siksipä pitää miettiä ne pahimmat kasvit sinun koiriasi varten. Koirat ovat yksilöitä. Kaikkia kasveja ei koirat syö. Ei ole siis tarpeen poistaa kaikkia maailman mahdollisuuksia.

Tässä muutamia esimerkkejä:

• Jos koirasi on kiinnostunut esimerkiksi syömään marjoja suoraan pensaista, en ehkä pitäisi marjovia marjakuusia (esim. kartiomarjakuusi 'Hicksii') paikoissa, joihin koira pääsee, vaan käyttäisin marjattomia lajikkeita kuten kartiomarjakuusi 'Hillii'. Marjakuusien marjojen siemenet ovat erittäin myrkyllisiä.
• Syökö koirasi maasta asioita? Kultasateet esimerkiksi pudottelevat siemenkotia, jotka ovat myös erittäin myrkyllisiä.
• "Laiduntaako" koirasi heiniä ja sen tyyppisiä kasveja? Myrkylliset päivänliljat (Hemerocallis) ja muutkin liljat (Lilium) saattavat tällöin olla houkuttelevia.
• Kaiveleeko koirasi maasta aarteita, syökö hän multaa ja juuria? Tällöin on syytä välttää istuttamasta sipulikasveja, kuten tulppaaneja, sillä nekin voivat aiheuttaa vaikkapa oksentelua.
• Onko koirasi kiinnostunut repimään tai silppuamaan kasveja, kuten vaikka tuija-aitaa? Tiesitkö, että myös tuija on myrkyllinen ja syötynä voi aiheuttaa oireita.

Mitä muita myrkytyksiä tai vaaroja voi pihassa olla, jos kasveja ei lasketa?

• Jos sinulla on esimerkiksi vesiaihe tai lähellä pihaasi on ojia / kosteikkoja, voi pihassasi vierailla esimerkiksi rupikonnia. Näiden jahtaaminen ja nuoleminen voi olla koirasta hauskaa, mutta ensimmäiset oireet ilmestyvät varsin nopeasti. Oireisiin tässä kohtaa kuuluu suun vaahtoaminen ja outo huulten lipominen. Myös oksentelu voi kuulua asiaan.
• Vesiaiheeseen on hyvä myös vaihtaa vesi säännöllisesti. Jos se on suorassa auringonpaisteessa, niin silloin useammin. Likainen ja leväinen vesi voi aiheuttaa pahoinvointia tai vatsavaivoja.
• Suuremmissa lammissa, järvissä ja meressä tulisi huolehtia myös sinilevän tarkkailusta. Ethän päästä koiraasi juomaan tai uimaan sinilevään.
• Lannoitteet, kalkit, tuhkakupit, ihmisten ruuat… Ne ovat aika selviä, eiks vaan?

Kuoppien kaivaminen

Onko sinulla nappuloilla toimiva kaivuri? Syitä koiran kaivamiseen on todellakin monia; nenään voi tuoksua joku herkullinen juuri, voi olla tarvetta piilottaa herkkuja, kävit itse kuopsuttamassa maata ja se näytti kivalta tai koira etsii turvallista, viileää paikkaa.

Ihan kaikkea kaivamista ei voi estää, ellei pinnoita pihaa terassilla tai kiveyksellä. Se taas ei koiran kannalta ole se kivoin vaihtoehto.

Tässä muutama ajatus kuoppien kaivamisen hillitsemiseksi:

Kukkapenkit

• Kukkapenkeissä voi monesti olla paljon multapintaa, jota on helppo kaivaa. Multapinta-alan vähentäminen voi hillitä kaivamista eli voit istuttaa kasveja tiiviisti, niin että koiran kaivuuasento on hankala. Lisää kukkapenkkiin erikorkuisia ja erimuotoisia kasveja normaalia istutusväliä tiiviimmin. Pensaita, puita, havuja, perennoja ja maanpeitekasveja. Erityyppisillä kasveilla on erityyppiset juuret, joilla voidaan vaikuttaa kaivuutöiden mielekkyyteen. Esimerkiksi alppiruusuilla on maan pinnassa oleva, matala ja kiinteä juuripaakku. Puilla taas on syvemmälle ulottuvat juuret ja joillakin esimerkiksi paksu paalujuuri. Suurimmalla osalla perennoista taas juuristo peittää maanpinnan alapuolisen osan tiiviiksi matoksi.
• Jos joku paikka on erityisen kiinnostava, voit myös miettiä, voiko sinne laittaa jonkin esteen, kuten vaikka patsaan, lintualtaan tai puutarhapenkin.

Nurmikko, kuorikate tai joku muu pehmeä päällyste

• Nämä ovat kenties vaikeimmat estää, ellei niitä pystytä rajaamaan.
• Voit virittää esteitä (ruukkuja, patsaita, istuskelualue, jne.) tai laittaa maahan vaikka väliaikaisen kompostiverkon ja näin ohjata koiraa hakeutumasta aina samaan paikkaan tai alueelle.
• Voit myös yrittää ohjata koiraa kaivamaan aina tiettyyn paikkaan ja rakentaa koirallesi paikan, jossa saa kaivaa. Sinne voi alkuun piilottaa vaikkapa koirannameja tai leluja.
• Jos sinulla ei vielä ole pihaa tai se on suunnitteluasteella, voisit harkita joko ylempänä mainittua kaivuupaikkaa tai sitten valita pehmeiksi materiaaleiksi sellaista, joka on helposti korjattavissa. Jatkuvasti kaivelun kohteena oleva nurmikko ei ole sellainen. Kuorikate, singeli ja turvasora, ovat sellaisia, että ne saa haravalla paikolleen. Ne on myös helppo pitää puhtaana. Näissä olisi kuitenkin hyvä huomioida, että mitä paksumpi kerros, sen siistimpänä se pysyy. Jos tuolla alueella ei ole kasveja, voit helposti laittaa vaikka 20 cm kerroksen tai enemmänkin, jos lompakko antaa myöden.
• Myös erilaiset luonnontilaiset alueet ovat kelpo vaihtoehto. Kuoppia ei välttämättä näe, varsinkin jos eteen istuttaa vaikka matalan pensasaidan näkösuojaksi.

Aitaaminen – Kannattaako se?

Sanon heti alkuun: Aitaa pihasi. Pääset helpommalla arjessa, kun sinulle avautuu mahdollisuus pissattaa koirasi omalla pihalla. Toki koirat tarvitsevat aina lenkitystäkin, mutta kukapa ei joskus kaipaisi helpompaa ratkaisua. Aidatulla pihalla opetat myös koiranpennun nopeasti sisäsiistiksi, kun pääset viemään sen nopeasti ulos ruuan tai heräämisen jälkeen. Koira hihnanjatkeena pihalla voi aiheuttaa vahinkoa niin pihan kasveille kuin itselleenkin.

Mitä tulisi ottaa huomioon ensin?

Ensin on hyvä huomioida ohjeistukset oman kunnan rakennusmääräyksiin ja siihen, mitä alueen asemakaavassa ja rakennustapaohjeissa sanotaan aidoista: Katualueelle rajautuva aita saa yleensä olla ilman lupia 120 cm korkea maanpinnasta katsottuna. Näkemäalueella 60-100 cm eli yleensä risteysalueella (Vanhoissa pihoissa ei välttämättä ole määritelty näkemäaluetta, mutta uusilla tonteilla yleensä on ja se kattaa koko kulmauksen).

Naapuriin rajautuva aita saa yhteisellä sopimuksella (tee kirjallisesti) 150 cm korkea ilman lupia.

Näitä asetuksia voi vähän venyttää, jos raja-aita on esimerkiksi pensasaita ja varsinainen (koira)aita ei ole raja-aitana. Nyrkkisääntönä kuitenkin se, ettei mikään pihalla oleva asia saa olla ympäristöä rumentava. Tee homma huolella ja maisemoi tarvittaessa, esimerkiksi köynnöksin.

Minkälainen aita sitten olisi sopiva?

Sopiva aita pitää miettiä tarpeen mukaan: Saako pihassasi hyvät vauhdit ylihyppäämiseen? Olisko aita myös näkösuojana sinulle tai koirallesi? Kaivautuuko koirasi aidan ali? Onko koirallasi riistaviettiä? Onko aita enemmän henkinen aita?

Meidän aita on kauppanimellä "koira-aita" ja se on 120 cm korkea verkkoaita. Maahan on upotettu 70x2250 mm kestopuutolppia, 2 metrin jaolla. Kulmissa on myös tukitolpat. Mitä suurempia koiria, sitä paksumpia tolppia pitäisi käyttää ja lyhentää jakoa eli tolppien väliä. Luonnollisesti myös korkeampi aita voi olla tarpeen koiran ominaisuuksien perusteella. Betonivalu tolppien jalkoihin ei ole pakollista, mikäli maa ei ole liian pehmeää, että se antaa periksi.

Me päädyttiin tähän aitaan kustannussyistä, mutta myös siitä syystä, että maisemat säilyvät täällä metsän kupeessa. Loppujen lopuksi verkkoaita on aika näkymätön metsää vasten. Lisäksi verkkoaita tällä tavoin rakennettuna on varsin helppoa, eikä vaadi erityisiä työkaluja tai osaamistakaan: rautakanki siemenreikiin, leka tolppien hakkaamiseen, saha tolppien lyhentämiseen/siistimiseen, sinkilöitä verkkoaidan kiinnitykseen sekä tietty tolpat ja aitaverkko.

Meillä on kolme aktiivista paimensukuista lapinkoiraa. Hyppivät korkealle, kiipeilevät ja riehuvat, mutta tästä aidasta eivät mene yli. Varmasti mahdollista, mutta uskoisin läpinäkyvän aidan olevan jonkin sortin pelote tai luo sopivasti epävarmuutta ja hillitsee pahinta intoa aidan ylittämiseen.

Minkälainen on koiran unelmien piha? - Yhteenveto

Riippuu tietenkin koirasta, mutta itse uskoisin sen olevan;

• Turvallinen kaikille käyttäjilleen sekä fyysisesti, että henkisesti. Muista, että pihasi on koiran reviiriä ja turvallinen paikka. Herkemmät koirat saattavat reagoida, jos näkevät tuntemattomien lähestyvät pihaa, esimerkiksi katualueeseen rajautuvilla tonteilla.
• Mielenkiintoinen piha: Ei pelkkää nurmikkoa, vaan erilaisia tiloja ja materiaaleja. Tuoksuja ja tekemistä.
• Tekemisen vastapainoksi myös paikka, johon voi vetäytyä rauhoittumaan suojaan, esim. pensaiden taakse tai puun varjoon aurinkoa pakoon.
• Onnellinen omistaja, onnellinen koira. Päätä rajat, missä koira saa olla ja mitä se saa tehdä. Tee toimenpiteet sen mukaan.